Akromegalia – Potilaan hoitopolku

Akromegalia taustakuva

Epäily ja tutkimukset

Akromegalian tutkimukset ja hoito erikoissairaanhoidossa

Elämää akromegalian kanssa

Oireet

Akromegalia syntyy, kun aivolisäkkeen hyvänlaatuinen rauhaskasvain tuottaa normaalia enemmän kasvuhormonia (ks. Kuva 1).

Akromegalian synty ja oireet

Kuva 1. Akromegalian synty ja oireet (Kuva: Terveydentukena.fi: Akromegalian oireet)

Akromegalian oireet ovat tyypillisesti laaja-alaisia, ne vaihtelevat yksilöllisesti ja kehittyvät hitaasti. Voit esimerkiksi huomata, että sormukset eivät enää mahdu sormeesi kuten ennen, tai että kengän kokosi on kasvanut. Koska akromegalia kehittyy yleensä hitaasti, aikaisimmat oireet tai muutokset jäävätkin helposti havaitsematta.  

Akromegalian oireita voivat olla esimerkiksi:

  • Kämmenien ja jalkaterien kasvaminen, sormien paksuuntuminen
  • Kasvonpiirteiden muuttuminen, leuan, otsan ja nenän kasvaminen, sekä huulten ja kielen paksuuntuminen
  • Päänympärysmitan suurentuminen  
  • Äänen madaltuminen 
  • Kuorsaaminen ja yölliset hengityskatkokset, uniapnea 
  • Väsymys, uniongelmat 
  • Ihon paksuuntuminen ja rasvoittuminen 
  • Liikahikoilu  
  • Nivelkivut 
  • Päänsärky  
  • Näköaistin ongelmat
  • Naisilla epäsäännölliset kuukautiset, miehillä erektio-ongelmat 
  • Verenpaineen kohoaminen, sydämen suureneminen 
  • Diabetes 
  • Paksusuolen kasvaimet 
  • Kasvuikäisillä pituuskasvun kiihtyminen  

Akromegalian aikainen tunnistaminen ja hyvä hoito on tärkeää sekä elämänlaadun että yleisen terveyden vuoksi. Jos sinulla on useita akromegaliaan liittyviä oireita, ota yhteys hoitavaan lääkäriisi tai terveysasemalle tutkimuksia varten.   

Lue lisää: 

Lähete erikoissairaanhoitoon

Akromegalian alkututkimukset tehdään perusterveydenhuollossa. Mikäli akromegalian epäily jatkuu, saat sieltä lähetteen tarkempiin tutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, pääsääntöisesti oman alueesi endokrinologian poliklinikalle. Tarvittaessa erikoissairaanhoito pyytää perusterveydenhuollosta lisätietoja tai voi ohjata hoitosi takaisin sinne konsultaatiovastauksen kanssa.  

Lähetteen vastaanottaja erikoissairaanhoidossa arvioi, miten kiireellisesti erikoissairaanhoidon tutkimuksia tarvitaan. Yleensä akromegalian oireet ovat kestäneet jo pitkään, mutta eivät edellytä kiireellistä arviointia, joten aikaa ensimmäisiin tutkimuksiin voi joutua usein odottamaan joitakin viikkoja tai kuukausia. 

Tutkimukset

Kutsu tutkimuksiin

  • Joskus ensikäyntiä odottaessa aika voi tuntua hyvin pitkältä. Lähetteen käsittelevä lääkäri kuitenkin arvioi tutkimusten ja vastaanoton kiireellisyyden, joten jos voinnissasi ei tapahdu yllättäviä muutoksia, odotathan rauhassa.  
  • Jos vointisi yllättäen heikkenee ennen ensikäyntiäsi, ota yhteyttä hoitavaan tahoon (yleensä se yksikkö, josta lähete on tehty). 

Tutkimukset erikoissairaanhoidossa

Erikoissairaanhoidon vastaanotolla, yleisimmin endokrinologian poliklinikalla, käydään läpi aiemmat sairautesi ja niiden hoito, elämäntapatekijät, sukuhistoria, akromegalian oireet ja niiden kesto. Hoidostasi vastaa akromegaliaan perehtynyt lääkäri, vaikka vastaanotolla sinua voi hoitaa erikoistuva lääkäri. Hoitojakso liittyy akromegaliaan ja sen liitännäissairauksiin. Voit olla yhteydessä terveyskeskuslääkäriisi muissa terveyteesi liittyvissä asioissa.  

Laboratoriotutkimukset  

Usein kasvuhormonin ja IGF-1:n pitoisuuksien mittaus uusitaan erikoissairaanhoidossa, koska toistetut mittaukset varmentavat tulosten luotettavuutta. Kasvuhormonin liikatuotto voidaan varmistaa mittaamalla sen pitoisuuksia verestä sokerirasituskokeen aikana. Akromegaliassa sokerirasituksen yhteydessä normaalisti tapahtuva kasvuhormonierityksen estyminen on normaalia heikompaa. Kasvain erittää joskus myös maitohormonia eli prolaktiinia, jonka pitoisuus tutkitaan verestä. Lisäksi yleensä määritetään muiden aivolisäkehormonien ja sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan verikokeita. Muut tutkimukset suunnitellaan yksilöllisen harkinnan mukaan.   

Kuvantamistutkimukset 

Vasta, kun akromegalia on varmentunut laboratoriotutkimuksissa, etsitään liiallisen kasvuhormonierityksen lähdettä kuvantamistutkimuksilla. Ensisijainen tutkimus on aivolisäkkeen magneettitutkimus (MRI), koska hyvänlaatuinen aivolisäkekasvain on ylivoimaisesti yleisin kasvuhormonin liikaerityksen aiheuttaja. 

Lue lisää:

Diagnoosi

Akromegalian toteaminen

Akromegalian diagnoosi tehdään erikoissairaanhoidossa. Laboratoriotutkimuksissa mitataan veren kasvuhormonin sekä IGF-1:n pitoisuudet. Laboratoriotulokset tulkitsee yleensä endokrinologian erikoislääkäri. Diagnoosi vahvistetaan sokerirasituskokeella. Hyvänlaatuisen kasvaimen koko ja sijainti selvitetään magneettikuvauksella.  

Akromegalia

Akromegalia on harvinainen sairaus, joka todetaan Suomessa vuosittain noin 20:lla henkilöllä. Useimmiten akromegalia ilmenee 40–50 vuoden iässä, mutta se voi myös ilmetä missä iässä tahansa. Akromegalia todetaan yhtä usein miehillä ja naisilla. Koska sairauden oireet kehittyvät yleensä hitaasti, voi sen tunnistaminen kestää pitkään, jopa 8–10 vuotta oireiden alkamisesta. Oireiden tunnistamista hankaloittavat oireiden laaja-alaisuus ja yksilöllisyys.  

Akromegalian aiheuttaa aivojen alla sijaitsevan aivolisäkkeen hyvänlaatuinen rauhaskasvain, joka tuottaa kasvuhormonia. Kasvuhormoni on pituuskasvua ja elimistön muita välttämättömiä toimintoja säätelevä hormoni. Aikuisella kasvuhormonin liikaeritys voi aiheuttaa kärkijäsenten, eli nenän, leuan, kämmenten ja jalkaterien suurenemista. Pitkälle kehittyneessä akromegaliassa kasvonpiirteet voivat muuttua, vaikka muutokset tapahtuvat niin hitaasti, että niitä on vaikea havaita.   

Hoitamaton akromegalia lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Muita akromegaliaan liittyviä sairauksia ovat esimerkiksi diabetes ja paksusuolen kasvaimet.   

Lue lisää:

Leikkaushoito

Akromegalian ensisijainen hoito on kasvuhormonia tuottavan aivolisäkekasvaimen leikkaus. Leikkaus tehdään tavallisesti nenän kautta tähystysleikkauksena.  Hyvin harvoin kasvaimen ollessa suuri leikkaus joudutaan tekemään kraniotomiateitse eli kallon kautta. Tällaisissa tapauksissa pyritään joskus ensin pienentämään kasvainta lääkehoidolla ennen leikkausta. Leikkauksessa kasvain pyritään poistamaan mahdollisimman täydellisesti. Aina täydellinen kasvaimen poisto ei onnistu. Näin voi käydä etenkin, jos kasvain on kookas (> 1 cm).  

Leikkauksen jälkeen vointiasi seurataan osastolla. Sairasloman pituus on noin 2-3 viikkoa leikkauksesta. Kun kotiudut, sinulle annetaan ohjeet jatkokontrolleista. Lue lisää kohdasta Leikkauksen jälkikontrolli

Leikkauksen jälkeiset komplikaatiot

Leikkauksen jälkeen esiintyy usein päänsärkyä ja väsymystä. Joskus aivo-selkäydinnestettä voi vuotaa nenästä jonkin aikaa, mutta tulehdukset ovat harvinaisia. Myös nestetasapainon säätelyä seurataan leikkauksen jälkeen. Leikkaukseen liittyvät pitkäaikaiset komplikaatiot ovat harvinaisia alla kuvattua aivolisäkkeen vajaatoimintaa lukuun ottamatta. Nenän tukkoisuus ja hajuaistin heikkeneminen on kuitenkin melko yleistä joidenkin kuukausien ajan.

Aivolisäkkeen vajaatoiminta

Leikkauksen jälkeen arvioidaan aivolisäkehormonien tasoja. Noin kolmasosalle kehittyy eriasteinen aivolisäkkeen vajaatoiminta eli hypopituitarismi (lue lisää sivulta Endo.fi Aivolisäkkeen vajaatoiminta eli hypopituitarismi). Joskus kasvain itse on vaurioittanut muuta aivolisäkettä, joskus hypopituitarismi kehittyy leikkauksen yhteydessä. Aivolisäkkeen vajaatoimintaa hoidetaan antamalla hormonikorvaushoitoa. Lisämunuaishormoni, hydrokortisoni, ja kilpirauhashormoni, tyroksiini, annetaan tabletteina suun kautta.  Naisilla sukuelinhormonien korvaukseen on käytettävissä useita suun kautta tai iholle annosteltavia naissukuhormonivalmisteita. Miehille testosteronikorvaushoito annetaan joko pistoksena lihakseen tai iholle levitettävänä geelinä. Aivolisäkkeen takalohkon erittämä vesihormoni (Minirin®) annetaan tablettina suun kautta tai nenäsuihkeena. 

Leikkauksen jälkikontrolli

Leikkauksen jälkeen vointiasi seurataan osastolla. Sairasloman pituus on noin 2-3 viikkoa leikkauksesta. Kun kotiudut, sinulle annetaan ohjeet jatkokontrolleista. 

Leikkauksen jälkeen ensimmäinen seurantakäynti on noin 3 kk kuluttua. Sen jälkeen tarkastuksessa käydään yleensä kerran vuodessa. Tarkastusten yhteydessä otetaan verinäyte kasvuhormonin ja IGF-1:n sekä muiden aivolisäkkeen toimintaa selvitettävien hormonien pitoisuuden määrittämistä varten. Tarvittaessa sinulle ohjelmoidaan sokerirasituskoe, jonka aikana mitataan kasvuhormonipitoisuuksia. Aivolisäke kuvataan magneettitutkimuksella yleensä 3 kk kuluttua leikkauksesta, ja sen jälkeen yksilöllisen tarpeesi mukaan. 

Lääkehoito

Lääkehoitona akromegalian hoidossa käytetään somatostatiinin johdoksia, dopamiinin tavoin vaikuttavaa kabergoliinia ja kasvuhormonireseptorin salpaajaa.

  • Ensisijaisesti käytetään somatostatiinin johdoksia oktreotidia LAR (Sandostatin LAR®) ja lanreotidia (Somatuline Autogel®, Myrelez®). Joskus käytetään myös pasireotidia (Signifor®). Somatostatiinin johdokset annostellaan yleensä kerran kuukaudessa, oktreotidi lihakseen ja lanreotidi ihon alle.
  • Joskus voidaan käyttää suun kautta otettavaa kabergoliinia (Cabaser®, Dostinex®), joka saattaa riittää lievässä taudissa. Kabergoliinia otetaan yleensä kerran viikossa.
  • Kasvuhormonireseptorin toimintaa estävä pegvisomantti (Somavert®) voidaan liittää edellä mainittuihin lääkehoitoihin, ellei hoitovastetta ole muuten saavutettu. Pegvisomantin seurantamittarina käytetään IGF-1-tasoa. 

Sädehoito

Kasvaimen hoidossa voidaan käyttää leikkausta, lääkehoitoa tai sädehoitoa, tai näiden yhdistelmiä. Hoidon valinta riippuu kasvaimen laadusta ja koosta ja hoitokokonaisuus on aina yksilöllinen. Sädehoitoa käytetään silloin, kun kasvainta ei ole voitu poistaa kokonaan yhdellä tai useammalla leikkauksella. Aivolisäkkeen sädehoidon avulla kasvaimen kokoa voidaan pienentää ja sen kasvu pysäyttää. Lyhyellä aikavälillä sädehoidolla ei ole välittömiä sivuvaikutuksia. Pitkällä aikavälillä voi kehittyä aivolisäkehormonipuutoksia, jotka hoidetaan sitten tarvittaessa hormonilääkkeiden avulla. 

Hoidon tuloksen arviointi

Hoidon onnistumista mitataan oireiden helpottamisen, seerumin IGF-1- ja kasvuhormonipitoisuuksien ja tarvittaessa sokerirasituskokeen avulla. Täydentävää tietoa saadaan aivolisäkkeen magneettikuvauksesta ja liitännäissairauksien korjaantumisesta. Akromegaliaa sairastavan tyytyväisyyttä omaan vointiinsa kartoitetaan vastaanotolla keskustelemalla ja tarvittaessa elämänlaatukyselyillä. 

Hoitotuloksen arviointi on jatkuvaa ja hoidon vaikutus tulee esiin melko hitaasti. Esimerkiksi aivolisäkeleikkauksen jälkeen IGF-1-pitoisuus vakiintuu vasta 3-6 kk hoidon jälkeen. Sädehoidon vaikutus tulee esiin vielä hitaammin. IGF-1-mittauksen perusteella arvioitava biokemiallinen parantuminen on merkittävin pitkäaikaisennusteeseen ja liitännäissairauksien riskiin vaikuttava tekijä.  

Seuranta

Seurannassa käydään yleensä kerran vuodessa. Tarkastusten yhteydessä otetaan verinäyte kasvuhormonin ja IGF-1:n sekä muiden aivolisäkkeen toimintaa selvitettävien hormonien pitoisuuden määrittämistä varten. Tarvittaessa ohjelmoidaan sokerirasituskoe, jonka aikana mitataan kasvuhormonipitoisuuksia. Aivolisäke kuvataan magneettitutkimuksella yleensä 3 kk kuluttua leikkauksesta, ja sen jälkeen yksilöllisen tarpeen mukaan. 

Aivolisäkkeen vajaatoiminta

Leikkauksen jälkeen arvioidaan aivolisäkehormonien tasoja. Noin kolmasosalle kehittyy eriasteinen aivolisäkkeen vajaatoiminta eli hypopituitarismi (lue lisää sivulta Endo:fi Aivolisäkkeen vajaatoiminta eli hypopituitarismi). Joskus kasvain itse on vaurioittanut muuta aivolisäkettä, joskus hypopituitarismi kehittyy leikkauksen yhteydessä. Aivolisäkkeen vajaatoimintaa hoidetaan antamalla hormonikorvaushoitoa. Lisämunuaishormoni, hydrokortisoni, ja kilpirauhashormoni, tyroksiini, annetaan tabletteina suun kautta.  Naisilla sukuelinhormonien korvaukseen on käytettävissä useita suun kautta tai iholle annosteltavia naissukuhormonivalmisteita. Miehille testosteronikorvaushoito annetaan joko pistoksena lihakseen tai iholle levitettävänä geelinä. Aivolisäkkeen takalohkon erittämä vesihormoni (Minirin®) annetaan tablettina suun kautta tai nenäsuihkeena. 

Elämää akromegalian kanssa

Terveelliset elämäntavat

Yleisesti terveelliset elämäntavat sisältävät tasapainoisen ruokavalion, hyvän unirytmin, säännöllisen liikunnan, tupakoimattomuuden ja päihteettömyyden tai alkoholin kohtuukäytön:

Ravitsemus

Akromegaliaa sairastavan ruokavalio voi noudattaa yleisiä ravitsemussuosituksia. Hyviä ohjeita löytyy sydänpotilaille ja diabetesta sairastaville laadituista ohjeista, jotka soveltuvat myös näiden sairauksien ennaltaehkäisyyn akromegaliassa: 

Oman ravitsemuksen terveellisyyttä ja energian saantia voi halutessaan arvioida muutamien päivien ajalta ruokapäiväkirjan avulla:

Liikunta

On tärkeää löytää itselle sopiva ja säännöllinen tapa liikkua. Liikunta kuuluu akromegaliaan liittyvien niveloireiden ehkäisyyn ja hoitoon. Tällöin sovelletaan yleisiä liikuntasuosituksia kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelusta sekä koordinaatio- ja tasapainoharjoittelusta. Kuitenkin suositaan liikuntamuotoja, kuten kävely, uinti, vesijuoksu ja kuntopyöräily, joissa niveliin ei kohdistu voimakasta kuormitusta, iskuja tai kiertoa. Hyötyliikuntaa voi yhdistää jokapäiväiseen arkeen. 

Mielen hyvinvoinnin tukeminen ja elämänlaatu

Akuutti sairastuminen ja hoidon aloitus voivat aiheuttaa stressiä ja kuormitusta. Sairauden kanssa eläessä on tärkeä huomioida myös mielen hyvinvointi. Itsestään kannattaa pitää huolta ja omaa mielen hyvinvointia voi edistää ja ylläpitää esimerkiksi terveellisten elämätapojen avulla. Voit myös saada tukea mielenterveyden ongelmiin monilta eri tahoilta. Kysy tarvittaessa apua esimerkiksi oman hoitavan yksikön sairaanhoitajalta tai omalta terveysasemaltasi.

Oman hyvinvoinnin ja pärjäämisen arvionti onnistuu hyödyntämällä akromegalikkojen omaa AcroQoL -elämänlaatukyselyä. Määräajoin tehtynä kyselystä voi olla apua heti diagnoosin jälkeen hoidon hyötyjen seuraamisessa sekä myöhemmin esimerkiksi lääkärin seurantakäynteihin valmistautuessa. Kyselyssä ja sen tuloksissa huomio kannattaa kiinnittää erityisesti itselle merkityksellisiin kysymyksiin ja kokonaisuuksiin.

UKK ja lisätietoa

Miten saan yhteyden hoitopaikkaan?

  • Hoitoon liittyvissä asioissa kannattaa ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön puhelimitse tai viestillä, yhteydenottokanavat vaihtelevat paikkakunnan mukaan. Hoitavan yksikön yhteystiedot on yleensä listattuna ajanvarauskirjeissä sekä yksikön nettisivuilla.  
  •  Akuuteissa oireissa hakeuduthan tarvittaessa päivystykseen. 

Vaikuttaako akromegalia autolla ajamiseen?

  • Joskus jos aivolisäkkeen kasvain on suurikokoinen, se saattaa painaa näköhermoa ja vaikuttaa täten näkökykyyn. Tämä saattaa estää autolla ajamisen.

Voiko akromegaliaan sairastunut saada lapsia?

  • Kyllä. Suurikokoinen kasvuhormonia erittävä adenooma on syytä leikata ennen raskautta.
  • Jos suunnittelet raskautta, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.

Periytyykö akromegalia?

  • Akromegalia on hyvin harvoin periytyvä.

Mitä akromegaliaa sairastavan tulisi huomioida raskauden aikana?

  • Ota yhteys hoitavaan yksikköösi heti, kun tiedät olevasi raskaana.
  • Mahdollinen käytössä oleva somatostatiinianalogi ja/tai kabergoliinihoito tauotetaan, kun raskaus on käynnistynyt.
  • Kasvuhormonin liikaeritys rauhoittuu usein raskauden ajaksi.

Vaikuttaako akromegalia hedelmällisyyteen?

  • Kohonnut maitohormonipitoisuus sekä hoitamaton aivolisäkkeen vajaatoiminta voivat heikentää hedelmällisyyttä jonkin verran, sen vuoksi tavoitteena on mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon pääseminen.

Vaikuttaako akromegalia siihen, minkälaiseen työhön voin hakeutua?

  • Joskus jos aivolisäkkeen kasvain on suurikokoinen, se saattaa painaa näköhermoa ja vaikuttaa täten näkökykyyn. Tämä saattaa rajata uravalintoja.

Mistä voin saada tietoa muiden akromegalia-potilaiden kokemuksista sairauden kanssa?

Seurannan jatkuminen avoterveydenhuollossa

Oireiden aktivoituminen

Potilasyhdistykset
Sosiaaliturva
Tietoa hoitopolusta
Lisätietoa

Akromegalia