Hoidon porrastus
Eteisvärinän hoito on monimutkaista ja vaatii moniammatillista osaamista ja hyvää yhteistyötä eri erikoisalojen (mm. kardiologia, sisätaudit, neurologia ja hyytymisasiantuntijat) ja perusterveydenhuollon välillä.
- Erikoissairaanhoidon velvollisuutena on varmistaa alueellisten hoitoketjujen toimivuus ja järjestää oman alueensa hoitohenkilökunnalle koulutusta ja riittävät konsultaatiomahdollisuudet.
- Erikoissairaanhoidossa on syytä hoitaa tavanomaiseen lääkitykseen huonosti reagoivat ja sellaiset potilaat, joiden liitännäissairaus vaatii invasiivisia tutkimuksia tai hoitoa.
- Varsinaisen rytmihäiriölääkityksen (ryhmien I ja III lääkkeet) aloittaa kardiologi tai sydänsairauksien hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri.
- Invasiivisen hoidon suunnittelu ja toteutus kuuluvat rytmikardiologille.
- Erikoissairaanhoidossa on syytä hoitaa tavanomaiseen lääkitykseen huonosti reagoivat ja sellaiset potilaat, joiden liitännäissairaus vaatii erikoissairaanhoitoa.
- Perusterveydenhuollon lääkäreillä on oltava hyvät perustiedot eteisvärinäpotilaan
- antikoagulaatiohoidon aiheista ja toteutuksesta
- hoitolinjan (sykkeen- vai rytminhallinta) valintaan vaikuttavista tekijöistä
- kammiotaajuuden optimoinnista
- estolääkityksen aiheista ja seurannasta
- invasiivisen hoidon aiheista
- Päävastuu yleisimpien eteisvärinälle ja tromboembolisille komplikaatioille altistavien liitännäissairauksien, kuten hypertonian ja diabeteksen, diagnostiikasta ja hoidosta on perusterveydenhuollon lääkäreillä.
- Hoitolinja (sykkeen- tai rytminhallinta) voidaan yleensä valita perusterveydenhuollossa. Ongelmatapauksissa on aiheellista konsultoida kardiologia. Beetasalpaajalääkitys voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa. Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri voi huolehtia potilaan jatkoseurannasta erikoislääkärin ohjeiden mukaisesti.
- Pysyvän eteisvärinän kammiotaajuuden optimoinnissa ja seurannassa päävastuu on perusterveydenhuollon lääkäreillä. Perusterveydenhuollon lääkäreillä on päävastuu antikoagulaatiohoidon toteutuksesta.
