Mikäli ihottuma on vaikea asianmukaisesti toteutetusta paikallishoidosta ja mahdollisesta valohoidosta huolimatta, voi ihotautilääkäri harkita sisäisen pitkäkestoinen lääkehoidon aloitusta. Atooppisessa ihottumassa sisäisinä pitkäkestoisina lääkkeinä käytetään perinteisiä immuunivastetta heikentäviä (immunosuppressiivisia) lääkkeitä, biologisia lääkkeitä ja JAK-estäjiä.
Lääkkeen valintaan vaikuttavat monet potilaskohtaiset tekijät, kuten ikä, muut sairaudet ja lääkkeet, atooppisen ihottuman erityispiirteet, raskaussuunnitelmat ja tupakointi. Lääkkeissä on myös eroja annostelun, kustannusten, tehon ja haittavaikutusten suhteen. Myös lääkkeiden peruskorvattavuuden kriteerit vaikuttavat usein lääkehoidon käytännön toteuttamiseen.
Osa sisäisistä lääkkeistä vaatii aloituskokeita, kuten röntgenkuvia ja verikokeita, sekä verikoeseurantaa hoidon aikana (lääketurvakokeet). Yleensä turvakoeseuranta on tiheämpää hoidon alkuvaiheessa ja sitä voidaan myöhemmin harventaa. On hyvin tärkeää, että käyt lääketurvakokeissa suunnitellusti, jotta lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset voidaan havaita ajoissa. Hoitosuunnitelman mukainen lääketurvakokeissa käyminen on edellytys lääkehoidon jatkamiselle. Jos et pääse käymään lääketurvakokeissa suunnitellusti, ole yhteydessä hoitavaan erikoissairaanhoidon yksikköösi. Suun ja hampaiden hyvästä terveydestä on myös syytä huolehtia sisäisen lääkityksen aikana.
Sisäistä lääkitystä aloitettaessa sinun on syytä jatkaa paikallista lääkehoitoa lääkevoitein. Kaikkia lääkevoiteita voidaan käyttää yhdessä sisäisten lääkkeiden kanssa. Myöhemmin, mikäli sisäisellä lääkehoidolla on hyvä vaste, voidaan lääkevoidehoitoa mahdollisesti keventää. Sisäisten lääkkeiden hoitovaste on kuitenkin yksilöllinen eikä sitä pystytä etukäteen luotettavasti ennustamaan. Mikäli hoitovaste jää seurannassa epätyydyttäväksi, voidaan tarvittaessa siirtyä toiseen sisäiseen lääkkeeseen.
Lisätietoa:
